The European Commission, Directorate-General for Climate Action (DG CLIMA), is pleased to certify that:
is a European Climate Pact Ambassador. The term of Ambassadorship runs for 12 months from the date shown and is contingent on the Ambassador adhering to the Values of the European Climate Pact.
The European Climate Pact is an initiative of the European Commission that provides opportunities for people, communities and organisations to participate in climate action across Europe to:
European Climate Pact Ambassadors are people who act in their personal capacity, and not on behalf of the European Commission. Ambassadors are committed to informing, inspiring and supporting climate action in their communities and networks in contribution to the European Climate Pact.
Bryssel, 11.2.2025
Kurt Vandenberghe
Director-General
Ikävät uutiset rapakon takaa jatkuvat. USA irtautuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (SDG). Tähän kiteytyy kaikki mitä Trumpin seitsemän viikon valtakauden aikana on tapahtunut. Ohjelma on hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 2015 ja se tähtää ihmisten ja koko maapallon rauhaan ja hyvinvointiin.
SDG-tunnus tuli koko kansan tietoisuuteen koronakriisin aikana, kun Mika Salminen puhui rauhoittavasti nuo tavoitteet värikkäänä renkaana rintamuksessaan.
YK:n ohjelma on jakaantunut osa-alueisiin, joita on 17. Niiden tavoitteena on ollut muiden muassa poistaa maailmasta nälkä ja köyhyys, järjestää kaikille terveydenhoito ja koulutus, pääsy puhtaaseen veteen sekä edulliseen ja puhtaaseen energian.
Muutos, mitä suurvallan politiikassa seuraamme, on järisyttävä. Vuosien ja vuosikymmenten aikana toisen maailmansodan on rakennettu askelia kohti parempaa maailmaa.
On onnistuttu teknologisessa vallankumouksessa, on pystytty torjumaan tappavia tauteja, löydetty kestävämpiä ratkaisuja ilmaston kannalta, mutta nämä vievät aikaa ja vaativat yhteisiä pelisääntöjä.
Myönnän, myös Euroopassa ja täällä Suomessa on oltu laiskoja. Ei ole edetty riittävän nopeasti, tai kuten on sovittu. Tarve ei ole poistunut, ja tämän sekoilun jälkeen työ on entistä suurempi.
Se, mitä tarvitaan on ihmisten yleissivistys, koulutus, vuorovaikutustaidot, ja keskinäisriippuvuuden ymmärtäminen, ja vahvistaminen. Ja sitten tarvitsemme yhdessä sovittuja pelisääntöjä ja sitoumuksia, koska, jos kaikki on aina auki, ei mikään oikeasti etene. Ei edes se talous. Tämä näkyy jo pörssikursseissa, ja talousluvuissa.
Yhdysvaltain YK-edustajan mukaan ”ohjelma on pehmeää globaalia hallintoa, joka on ristiriidassa Yhdysvaltain itsemääräämisoikeuden kanssa ja vastoin Yhdysvaltain etuja ja oikeuksia”. Voi miten lyhytnäköistä, voi miten itsekästä, voi miten surullista. Miten USA:n edut toteutuvat, jos maailma ei ole elinkelpoinen, ja palot eivät enää sammu?
Siksi on niin tärkeää, että täällä paikallistasolla ja myös Euroopassa pidämme pään kylmänä ja ison kuvan kirkkaana. Vastuullisten toimijoiden aika ei ole ohi, vaan rooli on entistä suurempi. Tuomas Nieminen pohti vaalimielipiteessään (HäSa10.3.), onko vasemmistolaisuus avain kestävään kehitykseen.
Kannustan äänestämään kestävän kehityksen puolesta, kysymään ehdokkailta, miten hän edistää kestävän kehityksen tavoitteita. Sillä muutos tehdään tekojen kautta, ei jossain, vaan joka kunnassa ja jokaisella hyvinvointialueella. Ei joskus, vaan joka ikinen päivä. Ei joku muu, vaan me jokainen. Jokainen voi toimia ja tehdä valintoja. Ollaan yhdessä se muutos, jota halutaan.
Terveisin, Sari
Ikävät uutiset rapakon takaa jatkuvat. USA irtautuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (SDG). Tähän kiteytyy kaikki mitä Trumpin seitsemän viikon valtakauden aikana on tapahtunut. Ohjelma on hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 2015 ja se tähtää ihmisten ja koko maapallon rauhaan ja hyvinvointiin.
SDG-tunnus tuli koko kansan tietoisuuteen koronakriisin aikana, kun Mika Salminen puhui rauhoittavasti nuo tavoitteet värikkäänä renkaana rintamuksessaan.
YK:n ohjelma on jakaantunut osa-alueisiin, joita on 17. Niiden tavoitteena on ollut muiden muassa poistaa maailmasta nälkä ja köyhyys, järjestää kaikille terveydenhoito ja koulutus, pääsy puhtaaseen veteen sekä edulliseen ja puhtaaseen energian.
Muutos, mitä suurvallan politiikassa seuraamme, on järisyttävä. Vuosien ja vuosikymmenten aikana toisen maailmansodan on rakennettu askelia kohti parempaa maailmaa.
On onnistuttu teknologisessa vallankumouksessa, on pystytty torjumaan tappavia tauteja, löydetty kestävämpiä ratkaisuja ilmaston kannalta, mutta nämä vievät aikaa ja vaativat yhteisiä pelisääntöjä.
Myönnän, myös Euroopassa ja täällä Suomessa on oltu laiskoja. Ei ole edetty riittävän nopeasti, tai kuten on sovittu. Tarve ei ole poistunut, ja tämän sekoilun jälkeen työ on entistä suurempi.
Se, mitä tarvitaan on ihmisten yleissivistys, koulutus, vuorovaikutustaidot, ja keskinäisriippuvuuden ymmärtäminen, ja vahvistaminen. Ja sitten tarvitsemme yhdessä sovittuja pelisääntöjä ja sitoumuksia, koska, jos kaikki on aina auki, ei mikään oikeasti etene. Ei edes se talous. Tämä näkyy jo pörssikursseissa, ja talousluvuissa.
Yhdysvaltain YK-edustajan mukaan ”ohjelma on pehmeää globaalia hallintoa, joka on ristiriidassa Yhdysvaltain itsemääräämisoikeuden kanssa ja vastoin Yhdysvaltain etuja ja oikeuksia”. Voi miten lyhytnäköistä, voi miten itsekästä, voi miten surullista. Miten USA:n edut toteutuvat, jos maailma ei ole elinkelpoinen, ja palot eivät enää sammu?
Siksi on niin tärkeää, että täällä paikallistasolla ja myös Euroopassa pidämme pään kylmänä ja ison kuvan kirkkaana. Vastuullisten toimijoiden aika ei ole ohi, vaan rooli on entistä suurempi. Tuomas Nieminen pohti vaalimielipiteessään (HäSa10.3.), onko vasemmistolaisuus avain kestävään kehitykseen.
Kannustan äänestämään kestävän kehityksen puolesta, kysymään ehdokkailta, miten hän edistää kestävän kehityksen tavoitteita. Sillä muutos tehdään tekojen kautta, ei jossain, vaan joka kunnassa ja jokaisella hyvinvointialueella. Ei joskus, vaan joka ikinen päivä. Ei joku muu, vaan me jokainen. Jokainen voi toimia ja tehdä valintoja. Ollaan yhdessä se muutos, jota halutaan.
Terveisin, Sari
Ikävät uutiset rapakon takaa jatkuvat. USA irtautuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (SDG). Tähän kiteytyy kaikki mitä Trumpin seitsemän viikon valtakauden aikana on tapahtunut. Ohjelma on hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 2015 ja se tähtää ihmisten ja koko maapallon rauhaan ja hyvinvointiin.
SDG-tunnus tuli koko kansan tietoisuuteen koronakriisin aikana, kun Mika Salminen puhui rauhoittavasti nuo tavoitteet värikkäänä renkaana rintamuksessaan.
YK:n ohjelma on jakaantunut osa-alueisiin, joita on 17. Niiden tavoitteena on ollut muiden muassa poistaa maailmasta nälkä ja köyhyys, järjestää kaikille terveydenhoito ja koulutus, pääsy puhtaaseen veteen sekä edulliseen ja puhtaaseen energian.
Muutos, mitä suurvallan politiikassa seuraamme, on järisyttävä. Vuosien ja vuosikymmenten aikana toisen maailmansodan on rakennettu askelia kohti parempaa maailmaa.
On onnistuttu teknologisessa vallankumouksessa, on pystytty torjumaan tappavia tauteja, löydetty kestävämpiä ratkaisuja ilmaston kannalta, mutta nämä vievät aikaa ja vaativat yhteisiä pelisääntöjä.
Myönnän, myös Euroopassa ja täällä Suomessa on oltu laiskoja. Ei ole edetty riittävän nopeasti, tai kuten on sovittu. Tarve ei ole poistunut, ja tämän sekoilun jälkeen työ on entistä suurempi.
Se, mitä tarvitaan on ihmisten yleissivistys, koulutus, vuorovaikutustaidot, ja keskinäisriippuvuuden ymmärtäminen, ja vahvistaminen. Ja sitten tarvitsemme yhdessä sovittuja pelisääntöjä ja sitoumuksia, koska, jos kaikki on aina auki, ei mikään oikeasti etene. Ei edes se talous. Tämä näkyy jo pörssikursseissa, ja talousluvuissa.
Yhdysvaltain YK-edustajan mukaan ”ohjelma on pehmeää globaalia hallintoa, joka on ristiriidassa Yhdysvaltain itsemääräämisoikeuden kanssa ja vastoin Yhdysvaltain etuja ja oikeuksia”. Voi miten lyhytnäköistä, voi miten itsekästä, voi miten surullista. Miten USA:n edut toteutuvat, jos maailma ei ole elinkelpoinen, ja palot eivät enää sammu?
Siksi on niin tärkeää, että täällä paikallistasolla ja myös Euroopassa pidämme pään kylmänä ja ison kuvan kirkkaana. Vastuullisten toimijoiden aika ei ole ohi, vaan rooli on entistä suurempi. Tuomas Nieminen pohti vaalimielipiteessään (HäSa10.3.), onko vasemmistolaisuus avain kestävään kehitykseen.
Kannustan äänestämään kestävän kehityksen puolesta, kysymään ehdokkailta, miten hän edistää kestävän kehityksen tavoitteita. Sillä muutos tehdään tekojen kautta, ei jossain, vaan joka kunnassa ja jokaisella hyvinvointialueella. Ei joskus, vaan joka ikinen päivä. Ei joku muu, vaan me jokainen. Jokainen voi toimia ja tehdä valintoja. Ollaan yhdessä se muutos, jota halutaan.
Terveisin, Sari
Ikävät uutiset rapakon takaa jatkuvat. USA irtautuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (SDG). Tähän kiteytyy kaikki mitä Trumpin seitsemän viikon valtakauden aikana on tapahtunut. Ohjelma on hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 2015 ja se tähtää ihmisten ja koko maapallon rauhaan ja hyvinvointiin.
SDG-tunnus tuli koko kansan tietoisuuteen koronakriisin aikana, kun Mika Salminen puhui rauhoittavasti nuo tavoitteet värikkäänä renkaana rintamuksessaan.
YK:n ohjelma on jakaantunut osa-alueisiin, joita on 17. Niiden tavoitteena on ollut muiden muassa poistaa maailmasta nälkä ja köyhyys, järjestää kaikille terveydenhoito ja koulutus, pääsy puhtaaseen veteen sekä edulliseen ja puhtaaseen energian.
Muutos, mitä suurvallan politiikassa seuraamme, on järisyttävä. Vuosien ja vuosikymmenten aikana toisen maailmansodan on rakennettu askelia kohti parempaa maailmaa.
On onnistuttu teknologisessa vallankumouksessa, on pystytty torjumaan tappavia tauteja, löydetty kestävämpiä ratkaisuja ilmaston kannalta, mutta nämä vievät aikaa ja vaativat yhteisiä pelisääntöjä.
Myönnän, myös Euroopassa ja täällä Suomessa on oltu laiskoja. Ei ole edetty riittävän nopeasti, tai kuten on sovittu. Tarve ei ole poistunut, ja tämän sekoilun jälkeen työ on entistä suurempi.
Se, mitä tarvitaan on ihmisten yleissivistys, koulutus, vuorovaikutustaidot, ja keskinäisriippuvuuden ymmärtäminen, ja vahvistaminen. Ja sitten tarvitsemme yhdessä sovittuja pelisääntöjä ja sitoumuksia, koska, jos kaikki on aina auki, ei mikään oikeasti etene. Ei edes se talous. Tämä näkyy jo pörssikursseissa, ja talousluvuissa.
Yhdysvaltain YK-edustajan mukaan ”ohjelma on pehmeää globaalia hallintoa, joka on ristiriidassa Yhdysvaltain itsemääräämisoikeuden kanssa ja vastoin Yhdysvaltain etuja ja oikeuksia”. Voi miten lyhytnäköistä, voi miten itsekästä, voi miten surullista. Miten USA:n edut toteutuvat, jos maailma ei ole elinkelpoinen, ja palot eivät enää sammu?
Siksi on niin tärkeää, että täällä paikallistasolla ja myös Euroopassa pidämme pään kylmänä ja ison kuvan kirkkaana. Vastuullisten toimijoiden aika ei ole ohi, vaan rooli on entistä suurempi. Tuomas Nieminen pohti vaalimielipiteessään (HäSa10.3.), onko vasemmistolaisuus avain kestävään kehitykseen.
Kannustan äänestämään kestävän kehityksen puolesta, kysymään ehdokkailta, miten hän edistää kestävän kehityksen tavoitteita. Sillä muutos tehdään tekojen kautta, ei jossain, vaan joka kunnassa ja jokaisella hyvinvointialueella. Ei joskus, vaan joka ikinen päivä. Ei joku muu, vaan me jokainen. Jokainen voi toimia ja tehdä valintoja. Ollaan yhdessä se muutos, jota halutaan.
Terveisin, Sari
LUOTTAMUSTOIMET
SPR Hämeen piiri puheenjohtaja 2023-