EUROPEAN CLIMATE PACT AMBASSADOR
The European Commission, Directorate-General for Climate Action (DG CLIMA), is pleased to certify that:
-
Sari Rautio
is a European Climate Pact Ambassador. The term of Ambassadorship runs for 12 months from the date shown and is contingent on the Ambassador adhering to the Values of the European Climate Pact.
The European Climate Pact is an initiative of the European Commission that provides opportunities for people, communities and organisations to participate in climate action across Europe to:
- Learn about climate change
- Develop and implement solutions
- Connect with others and maximise the impact of these solutions
European Climate Pact Ambassadors are people who act in their personal capacity, and not on behalf of the European Commission. Ambassadors are committed to informing, inspiring and supporting climate action in their communities and networks in contribution to the European Climate Pact.
Bryssel, 11.2.2025
EUROPEAN CLIMATE PACT
Kurt Vandenberghe
Director-General
Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin - yhdessä
Olympialiikkeen motto päivitettiin Tokion olympialaisten alla. Nopeammin, voimakkaammin, korkeammalle – yhdessä. Syynä oli usko siihen, että yhteistyö tuo erillään toimimista nopeampia ja parempia tuloksia.Tämä tuntuu valitettavasti unohtuneen suomalaisessa urheilukeskustelussa. Valtapeli, resurssien jakaminen jo ennen kuin niitä on ja toisten kampitus valtaa alaa, ja uskallus edistää yhteistä hyvää näyttää monelta unohtuneen.
Urheilulla on itseisarvo ja välinearvo. Urheilu on ihmisyyttä parhaimmillaan, ja pahimmillaan. Parhaimmillaan se on parhaaseensa pyrkimistä, yhteispeliä, vuorovaikutusta, sietämistä, oppimista, kehittymistä, onnistumista ja uusien ratkaisumallien löytämistä, iloa, riemua ja hyvää oloa. Pahimmillaan urheilu ja sen ympärillä esiintyvät ilmiöt tuottavat kyräilyä, pelkoa, huonoa itsetuntoa, epäonnistumisia ja kampitusta – kaikkea sitä mitä nyt joudumme todistamaan.
Kuten HS kolumnissa 15.11. Juha Hiitelä hyvin pohti, nyt tarvitaan yhdistäviä voimia. Tarvitaan lisää luottamusta ja yhteistyötä – eli enemmän vuorovaikutusta ja keskustelua urheilun ja liikunnan yhteisistä tavoitteista. Julkisuuden kautta käytävä keskustelu on aikamme ongelma, se kärjistyy, yksinkertaistuu ja henkilöityy – itse asia unohtuu. Suomalainen urheilu ansaitsee parempaa, suomalaisten urheilijoiden ja valmentajien tulevaisuus ansaitsee parempaa. Urheilu on pitkäjänteistä ja niin on myös urheilujohtaminen.
Nyt keskustelu kilpistyy Olympiakomitean ja sen puheenjohtajan tehtävään. Sanoin väistyvälle puheenjohtaja Vapaavuorelle vuosikymmen sitten Vierumäellä kansallisessa liikuntafoorumissa että liikunta- ja urheiluyhteisön on uskallettava luopua urheilun omistajuudesta, ja otettava kaikki erilaiset toimijat mukaan. Siinä on edetty varovaisesti, ja tulokset ovat vaihtelevia. Paraurheilussa tämä on arkipäivää, ja ainoa vaihtoehto. Kukaan ei pärjää yksin. Vaikka on yhteiset tavoitteet, niin jokaiselle on omat tehtävänsä. Palvelujärjestöjen, kuten Olympiakomitean ja Paralympiakomitean tehtävä on auttaa ja tukea kansallisella tasolla muita toimijoita. Myös lajiliitoilla on omat tehtävänsä, seuroilla omansa, urheilijoilla ja valmentajilla, tukipalveluilla omansa. OKM verorahojen jakajana määrittää tietysti reunaehdot ja kriteerit rahoituksen ehdoille. Tämän kokonaisuuden täytyy pelata yhteen. Nopeat osaoptimoidut pikavoitot tuovat hetken hurman ja pitkän krapulan. Edetään siis yhdessä, tämä aikamme kaikkineen tarvitsee enemmän rakentamista kuin rikkomista. Urheilun välinearvo on juuri siinä, paremman yhteiskunnan ja yhteistoiminnan mahdollistajana, ja esimerkkinä yhdessä tekemisestä, toisten kunnioittamisesta ja ihmisenä kehittymisestä. Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin voi onnistua vain yhdessä.
Sari Rautio
Paralympiakomitean puheenjohtaja
Hämeenlinna
Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin - yhdessä
Olympialiikkeen motto päivitettiin Tokion olympialaisten alla. Nopeammin, voimakkaammin, korkeammalle – yhdessä. Syynä oli usko siihen, että yhteistyö tuo erillään toimimista nopeampia ja parempia tuloksia.Tämä tuntuu valitettavasti unohtuneen suomalaisessa urheilukeskustelussa. Valtapeli, resurssien jakaminen jo ennen kuin niitä on ja toisten kampitus valtaa alaa, ja uskallus edistää yhteistä hyvää näyttää monelta unohtuneen.
Urheilulla on itseisarvo ja välinearvo. Urheilu on ihmisyyttä parhaimmillaan, ja pahimmillaan. Parhaimmillaan se on parhaaseensa pyrkimistä, yhteispeliä, vuorovaikutusta, sietämistä, oppimista, kehittymistä, onnistumista ja uusien ratkaisumallien löytämistä, iloa, riemua ja hyvää oloa. Pahimmillaan urheilu ja sen ympärillä esiintyvät ilmiöt tuottavat kyräilyä, pelkoa, huonoa itsetuntoa, epäonnistumisia ja kampitusta – kaikkea sitä mitä nyt joudumme todistamaan.
Kuten HS kolumnissa 15.11. Juha Hiitelä hyvin pohti, nyt tarvitaan yhdistäviä voimia. Tarvitaan lisää luottamusta ja yhteistyötä – eli enemmän vuorovaikutusta ja keskustelua urheilun ja liikunnan yhteisistä tavoitteista. Julkisuuden kautta käytävä keskustelu on aikamme ongelma, se kärjistyy, yksinkertaistuu ja henkilöityy – itse asia unohtuu. Suomalainen urheilu ansaitsee parempaa, suomalaisten urheilijoiden ja valmentajien tulevaisuus ansaitsee parempaa. Urheilu on pitkäjänteistä ja niin on myös urheilujohtaminen.
Nyt keskustelu kilpistyy Olympiakomitean ja sen puheenjohtajan tehtävään. Sanoin väistyvälle puheenjohtaja Vapaavuorelle vuosikymmen sitten Vierumäellä kansallisessa liikuntafoorumissa että liikunta- ja urheiluyhteisön on uskallettava luopua urheilun omistajuudesta, ja otettava kaikki erilaiset toimijat mukaan. Siinä on edetty varovaisesti, ja tulokset ovat vaihtelevia. Paraurheilussa tämä on arkipäivää, ja ainoa vaihtoehto. Kukaan ei pärjää yksin. Vaikka on yhteiset tavoitteet, niin jokaiselle on omat tehtävänsä. Palvelujärjestöjen, kuten Olympiakomitean ja Paralympiakomitean tehtävä on auttaa ja tukea kansallisella tasolla muita toimijoita. Myös lajiliitoilla on omat tehtävänsä, seuroilla omansa, urheilijoilla ja valmentajilla, tukipalveluilla omansa. OKM verorahojen jakajana määrittää tietysti reunaehdot ja kriteerit rahoituksen ehdoille. Tämän kokonaisuuden täytyy pelata yhteen. Nopeat osaoptimoidut pikavoitot tuovat hetken hurman ja pitkän krapulan. Edetään siis yhdessä, tämä aikamme kaikkineen tarvitsee enemmän rakentamista kuin rikkomista. Urheilun välinearvo on juuri siinä, paremman yhteiskunnan ja yhteistoiminnan mahdollistajana, ja esimerkkinä yhdessä tekemisestä, toisten kunnioittamisesta ja ihmisenä kehittymisestä. Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin voi onnistua vain yhdessä.
Sari Rautio
Paralympiakomitean puheenjohtaja
Hämeenlinna
Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin - yhdessä
Olympialiikkeen motto päivitettiin Tokion olympialaisten alla. Nopeammin, voimakkaammin, korkeammalle – yhdessä. Syynä oli usko siihen, että yhteistyö tuo erillään toimimista nopeampia ja parempia tuloksia.Tämä tuntuu valitettavasti unohtuneen suomalaisessa urheilukeskustelussa. Valtapeli, resurssien jakaminen jo ennen kuin niitä on ja toisten kampitus valtaa alaa, ja uskallus edistää yhteistä hyvää näyttää monelta unohtuneen.
Urheilulla on itseisarvo ja välinearvo. Urheilu on ihmisyyttä parhaimmillaan, ja pahimmillaan. Parhaimmillaan se on parhaaseensa pyrkimistä, yhteispeliä, vuorovaikutusta, sietämistä, oppimista, kehittymistä, onnistumista ja uusien ratkaisumallien löytämistä, iloa, riemua ja hyvää oloa. Pahimmillaan urheilu ja sen ympärillä esiintyvät ilmiöt tuottavat kyräilyä, pelkoa, huonoa itsetuntoa, epäonnistumisia ja kampitusta – kaikkea sitä mitä nyt joudumme todistamaan.
Kuten HS kolumnissa 15.11. Juha Hiitelä hyvin pohti, nyt tarvitaan yhdistäviä voimia. Tarvitaan lisää luottamusta ja yhteistyötä – eli enemmän vuorovaikutusta ja keskustelua urheilun ja liikunnan yhteisistä tavoitteista. Julkisuuden kautta käytävä keskustelu on aikamme ongelma, se kärjistyy, yksinkertaistuu ja henkilöityy – itse asia unohtuu. Suomalainen urheilu ansaitsee parempaa, suomalaisten urheilijoiden ja valmentajien tulevaisuus ansaitsee parempaa. Urheilu on pitkäjänteistä ja niin on myös urheilujohtaminen.
Nyt keskustelu kilpistyy Olympiakomitean ja sen puheenjohtajan tehtävään. Sanoin väistyvälle puheenjohtaja Vapaavuorelle vuosikymmen sitten Vierumäellä kansallisessa liikuntafoorumissa että liikunta- ja urheiluyhteisön on uskallettava luopua urheilun omistajuudesta, ja otettava kaikki erilaiset toimijat mukaan. Siinä on edetty varovaisesti, ja tulokset ovat vaihtelevia. Paraurheilussa tämä on arkipäivää, ja ainoa vaihtoehto. Kukaan ei pärjää yksin. Vaikka on yhteiset tavoitteet, niin jokaiselle on omat tehtävänsä. Palvelujärjestöjen, kuten Olympiakomitean ja Paralympiakomitean tehtävä on auttaa ja tukea kansallisella tasolla muita toimijoita. Myös lajiliitoilla on omat tehtävänsä, seuroilla omansa, urheilijoilla ja valmentajilla, tukipalveluilla omansa. OKM verorahojen jakajana määrittää tietysti reunaehdot ja kriteerit rahoituksen ehdoille. Tämän kokonaisuuden täytyy pelata yhteen. Nopeat osaoptimoidut pikavoitot tuovat hetken hurman ja pitkän krapulan. Edetään siis yhdessä, tämä aikamme kaikkineen tarvitsee enemmän rakentamista kuin rikkomista. Urheilun välinearvo on juuri siinä, paremman yhteiskunnan ja yhteistoiminnan mahdollistajana, ja esimerkkinä yhdessä tekemisestä, toisten kunnioittamisesta ja ihmisenä kehittymisestä. Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin voi onnistua vain yhdessä.
Sari Rautio
Paralympiakomitean puheenjohtaja
Hämeenlinna
Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin - yhdessä
Olympialiikkeen motto päivitettiin Tokion olympialaisten alla. Nopeammin, voimakkaammin, korkeammalle – yhdessä. Syynä oli usko siihen, että yhteistyö tuo erillään toimimista nopeampia ja parempia tuloksia.Tämä tuntuu valitettavasti unohtuneen suomalaisessa urheilukeskustelussa. Valtapeli, resurssien jakaminen jo ennen kuin niitä on ja toisten kampitus valtaa alaa, ja uskallus edistää yhteistä hyvää näyttää monelta unohtuneen.
Urheilulla on itseisarvo ja välinearvo. Urheilu on ihmisyyttä parhaimmillaan, ja pahimmillaan. Parhaimmillaan se on parhaaseensa pyrkimistä, yhteispeliä, vuorovaikutusta, sietämistä, oppimista, kehittymistä, onnistumista ja uusien ratkaisumallien löytämistä, iloa, riemua ja hyvää oloa. Pahimmillaan urheilu ja sen ympärillä esiintyvät ilmiöt tuottavat kyräilyä, pelkoa, huonoa itsetuntoa, epäonnistumisia ja kampitusta – kaikkea sitä mitä nyt joudumme todistamaan.
Kuten HS kolumnissa 15.11. Juha Hiitelä hyvin pohti, nyt tarvitaan yhdistäviä voimia. Tarvitaan lisää luottamusta ja yhteistyötä – eli enemmän vuorovaikutusta ja keskustelua urheilun ja liikunnan yhteisistä tavoitteista. Julkisuuden kautta käytävä keskustelu on aikamme ongelma, se kärjistyy, yksinkertaistuu ja henkilöityy – itse asia unohtuu. Suomalainen urheilu ansaitsee parempaa, suomalaisten urheilijoiden ja valmentajien tulevaisuus ansaitsee parempaa. Urheilu on pitkäjänteistä ja niin on myös urheilujohtaminen.
Nyt keskustelu kilpistyy Olympiakomitean ja sen puheenjohtajan tehtävään. Sanoin väistyvälle puheenjohtaja Vapaavuorelle vuosikymmen sitten Vierumäellä kansallisessa liikuntafoorumissa että liikunta- ja urheiluyhteisön on uskallettava luopua urheilun omistajuudesta, ja otettava kaikki erilaiset toimijat mukaan. Siinä on edetty varovaisesti, ja tulokset ovat vaihtelevia. Paraurheilussa tämä on arkipäivää, ja ainoa vaihtoehto. Kukaan ei pärjää yksin. Vaikka on yhteiset tavoitteet, niin jokaiselle on omat tehtävänsä. Palvelujärjestöjen, kuten Olympiakomitean ja Paralympiakomitean tehtävä on auttaa ja tukea kansallisella tasolla muita toimijoita. Myös lajiliitoilla on omat tehtävänsä, seuroilla omansa, urheilijoilla ja valmentajilla, tukipalveluilla omansa. OKM verorahojen jakajana määrittää tietysti reunaehdot ja kriteerit rahoituksen ehdoille. Tämän kokonaisuuden täytyy pelata yhteen. Nopeat osaoptimoidut pikavoitot tuovat hetken hurman ja pitkän krapulan. Edetään siis yhdessä, tämä aikamme kaikkineen tarvitsee enemmän rakentamista kuin rikkomista. Urheilun välinearvo on juuri siinä, paremman yhteiskunnan ja yhteistoiminnan mahdollistajana, ja esimerkkinä yhdessä tekemisestä, toisten kunnioittamisesta ja ihmisenä kehittymisestä. Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin voi onnistua vain yhdessä.
Sari Rautio
Paralympiakomitean puheenjohtaja
Hämeenlinna
LUOTTAMUSTOIMET
- Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettu 2005-
- Kaupunginhallituksen puheenjohtaja 2013-2021
- Kanta-Hämeen hyvinvointialuevaltuutettu 2022-
- Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja 2024-
- Suomen Paralympiakomitean puheenjohtaja 2021-
-
SPR Hämeen piiri puheenjohtaja 2023-
- Verkatehdas ja Hämeenlinnan teatteri Oy, hallituksen vpj 2021-
- Linnan kiinteistökehitys Oy ja Hämeenlinnan Pysäköinti Oy 2024-
- EUn Alueiden komitean jäsen 2020-
- EPP ryhmän puheenjohtaja 2025-